Arkisto tammikuu, 2009

Drupal scandir(); onkin file_scan_directories();

tammikuu 16, 2009 at 12:28 ip · Aihe: Muut ·Avainsana(t): , ,

Drupal tarvitsee vahvaa teemoittamista. Normaalisti eräs käyttäjäystävällinen ja varmatoiminen tapa on käyttää omia hakemistoja tietyn kuvaesitysten kuvien tallentamiseen. Drupalissa tiedostojärjestelmän funktiot eivät kuitenkaan toimi, sen sijaan alusta tarjoaa vastaavia, omia funktioitaan esimerkiksi PHP:n scandir(); -funktion toteuttamiseen.

$myflashphotos = array_diff(scandir('/sites/default/files/flash'), array(".", ".."));

Tavanomainen tiedoston luku palauttaa Drupalissa virheen.

  • warning: scandir(/sites/default/files/flash)[function.scandir]: failed to open dir: not implemented in /home/test/public_html/sites/default/themes/mytheme/page.tpl.php on line 77.
  • warning: scandir() [function.scandir]: (errno 0): Success in /home/test/public_html/sites/default/themes/mytheme/page.tpl.php on line 77.

Virheestä ei pääse yli eikä ympäri, ei edes muokkaamalla .htaccess -tiedostoa. Niinpä pitää turvautua Drupal API:iin. Rajapintaohje kertoo tiedostoja käsittelevässä osiossa funktiosta file_scan_directory() -funktiosta. Funktio tarvitsee parametrikseen hakemistopolun ja säännöllisen lausekkeen, jolla tuloksia seulotaan. Ilman regular expression -sääntöä funktio ei toimi.

$myflashphotos = file_scan_directory("/sites/default/files/flash/", '.*');

Ylläoleva lause ei vielä toimi. Hakemistopolun alusta ja lopusta on poistettava kauttaviiva. Säännönmukainen lauseke .* ei myöskään toimi, vaikka normaalisti piste-tähti palauttaa kaikki mahdolliset arvot. Korjataan lausetta.

$myflashphotos = file_scan_directory("sites/default/files/flash", '.*\.jpg$');

Nyt funktio löytää mainitusta hakemistosta jpg-päätteiset tiedostot. Paluuarvo näyttää tältä:

array(2) {
  ["sites/default/files/flash/top_picture_2.jpg"]=>
   object(stdClass)#26 (3) { ["filename"]=>
   string(43) "sites/default/files/flash/top_picture_2.jpg" ["basename"]=>
   string(17) "top_picture_2.jpg" ["name"]=>
   string(13) "top_picture_2" } ["sites/default/files/flash/top_picture.jpg"]=>
   object(stdClass)#8 (3) {
   ["filename"]=>
   string(41) "sites/default/files/flash/top_picture.jpg" ["basename"]=>
   string(15) "top_picture.jpg" ["name"]=>
   string(11) "top_picture" }
}

Kaikkea tätä informaatiota ei tarvita, tuloksia voi kätevästi supistaa näin:

$myflashphotos = array_keys(file_scan_directory("sites/default/files/flash", '.*\.jpg$'));

Tuloksena taulukko, jossa pelkät tiedostojen nimet polkuineen.

array(2) {
  [0]=>
  string(43) "sites/default/files/flash/top_picture_2.jpg"
  [1]=>
  string(41) "sites/default/files/flash/top_picture.jpg"
}

Säännönmukainen lauseke mahdollistaa file_scan_directory();n laajemman käytön. Esimerkiksi seuraava lauseke

$myfiles = array_keys(file_scan_directory('sites', 'files.*\.(jpe?g|gif|png)$));

palauttaa taulukossa kaikkien jpg, jpeg, gif ja png -päätteisten tiedostojen nimet polkuineen, jotka löytyvät sites-hakemiston alta ja joiden polussa tai nimessä on sana files.

Kommentoi

Vallejo maalit

tammikuu 15, 2009 at 8:57 ap · Aihe: Historical wargaming, Muut, Specialist Games, WHFB ·Avainsana(t): ,

vallejo_maalitRanskalainen Vallejo on kuuma nimi akryylimaalien valmistajana. Vallejolla on monia maalisarjoja erilaisiin käyttötarkoituksiin, tässä puhun ainoastaan miniatyyrien maalaamisesta. Model color -sarja sisältää laajimman valikoiman luonnollisia värejä, esimerkiksi ruskeaa on saatavana 14 eri sävyllä. Game color sisältää kaikkia värejä turkoosista pinkkiin ja luonnollisiin, maanläheisiin väreihin, mutta Model coloriin verrattuna variaatioita on vähän tai ei ollenkaan. Game color on se sarja, jota tavallisesti näkee kaupoissa ja verkkokaupoissa.

Vallejon Game color maalit toimitetaan 17 millilitran muovisissa pulloissa. Pulloissa on varmatoiminen kierrekorkki ja sen alla pipetti, joka on pullossa kiinni. Maalipullon materiaali on joustavaa, joten pulloa voi puristaa ja pipetin läpi maalia voi annostella tipottain. Tippa-annostelija pysyy paikoillaan melko hyvin, mutta tarvittaessa sen voi irroittaa esimerkiksi raottamalla liitosta veitsenterällä. Joskus pipetti voi kauemmin käytetyistä pulloista jäädä kiinni korkkiin pulloa avatessa, jolloin kannattaa olla silmä tarkkana ennenkuin pusertaa koko pullon sisällön paletille.

Maalit säilyvät hyvin, esimerkiksi vuonna 2001 ostamani Vallejon Game color -maalit ovat vuonna 2009 edelleen täysin toimintakuntoisia. Maaleissa on kuitenkin ohenne, joka voi nousta pullossa maalin pinnalle, jos pullo seisoo kauan paikoillaan. Runsaalla ravistelulla ja tarvittaessa puhtaalla tikulla suoritetulla sekoituksella maalit palaavat nopeasti oikeaan olomuotoonsa. Kerran olen ostanut värin, joka ei enää sekoittunut, ilmeisesti kyseinen pullo oli seissyt kaupan maalitelineessä jo pidempään. Reilu kauppias antoi uuden värin tilalle, joka toimi normaalisti.

Tippa-annostelijan avulla maalien sekoitussuhdetta on helppo valvoa. Kun sopiva sekoitussuhde löytyy, ei tarvitse kuin kirjoittaa ylös, montako tippaa seos tarvitsee mitäkin väriä. Näin seosta voi käyttää tarvittaessa kuukausien tai vuosien päästä uudestaan. Maalin voi myös valmistaa tyhjään pulloon, jossa se säilyy hyvänä pitkään.

Game colorin mallistosta löytyy tuote nimeltä Glaze Medium, joka ei ole maali vaan sitä käytetään ohenteena ja maalin kuivumista hidastavana lisäaineena. Mediumin avulla voi maalata vaalean pohjamaalin päälle tummempaa sävyä kerroksittain, jolloin lopputulos näyttää varsin hyvältä ilman sen kummempaa varjostamista tai korostamista. Samaan tekniikkaa voi käyttää saippuan avulla, mutta saippua vaahtoaa helposti ja Vallejon pullosta Mediumia on helppo annostella täsmällisesti.

Game coloria myydään Suomessa monissa taide- tai harrastekaupoissa sekä monissa miniatyyrejä myyvissä kaupoissa. Suomalaisista verkkokaupoista Vallejoa myy mm. Sotataito (Sotataidolla on mallistossa myös muita Vallejon maalisarjoja), Boostep.fi ja Fantasiapelit.

Kommentoi

Talvipyöräilyn varusteet

tammikuu 15, 2009 at 8:30 ap · Aihe: Maantiepyöräily ·Avainsana(t):

Pyöräily on liikuntamuotona helppo yhdistää kuntoiluun, hupiin ja hyötyliikuntaan. Polkupyörällä alle 20 kilometrin matkat taittuvat kaupunkiympäristössä usein yhtä nopeasti kuin autolla tai julkisilla kulkuvälineillä. Maantiellä alle 20 kilometrin matka vie puolesta tunnista tuntiin sääolosuhteiden, maaston muotojen ja mukana kuljetettavan tavaran mukaan. Ei liian pitkä aika antaa hetkeksi stressitöntä tilaa omille ajatuksille.

Pimeys kiusaa talvipyöräilijää

Pimeys kiusaa talvipyöräilijää

Tavallisesti suurin este talvipyöräilylle on valon puuttuminen. Vaikka polkupyörässä onkin valo, sen valaisema alue ei ole kovin suuri eikä pyöräily ainakaan kovemmassa vauhdissa ole kovin miellyttävää. Maisemia ei näe lainkaan, mikä on yksi pyöräilyn mielekkääksi tekevistä seikoista. Työmatkalla maisemien puuttuminen ei juuri haittaa, kun samat näyt on jo nähty satoja kertoja, voi pimeyden tuoma suoja antaa toivottua vaihtelua tylsäksi käyneisiin kilometreihin.

Etelä-Suomessa talvi on lyhyt ja hajanainen. Alkuvuodesta 2008 oli vain yksi päivä, jolloin ei lumimyrskyn takia olisi kannattanut lähteä pyörällä töihin. Talvella 2008-2009 ei ole vielä ollut yhtäkään sellaista päivää.

Talvipyöräilyssä tarvitaan muutamia lisävarusteita, jotta homma tuntuu mukavalta. Itselle ehkä merkittävin varuste on ollut olkaimilla varustetut pyöräilyhousut. Noin 100 euroa maksaneet housut ovat olleet hintansa arvoiset. Housut ovat etupuolelta tuulenpitävää kangasta ja takaa hengittävät. Housut nousevat korkealle vyötärön yläpuolelle ja olkaimet pitävät vaatteen paikoillaan. Korkean vyötärön ansiosta viima ei pääse selän puolelta yllättämään. Omissa housuissani ainoa miinus on musta väri, johon valmistaja ei ole katsonut tarpeelliseksi laittaa minkäänlaisia heijastimia.

Nishiki Ultra Pro 2007 talvikunnossa

Nishiki Ultra Pro 2007 talvikunnossa

Polkupyörän nastarenkaat ovat ehdoton väline oman turvallisuuden ja miellyttävän ajamisen vuoksi. Toista vuotta käytössä olevissa  Nokian nastarenkaissa ei näy juuri käytön merkkejä, vaikka ovat olleet ajossa toistasataa päivää. 140 euroa nastarenkaisiin näyttäisi olevan usean vuoden mittainen sijoitus ja korkealla keskiprofiililla varustetut, hyvälaatuiset nastarenkaat rullaavat maantiellä kohtuullisesti. Ei kuitenkaan liian hyvin, sillä kun keväällä vaihtaa kesärenkaat alle, tuntuu kuin olisi saanut siivet selkään.

Kaulan ja niskan peittävä pipo on mukava varuste. Toivoisin myös sijoittavani jonain päivänä oikeisiin kengänlämmittimiin, sillä varpaat ja jalkapöytä ovat ensimmäinen paikka jossa viima tuntuu. Pyöräilyä varten tarkoitetut suojat poistaisivat viiman ja suojaisivat myös nilkkaa.

Valo pyörän edessä on lain mukaan pakollinen ja taaksekin kannattaa laittaa valo. Vaatteissa ja pyörässä on lisäksi syytä olla useita heijastimia, vaikka ajaisikin valaistuilla alueilla. Helpoksi keinoksi olen huomannut liimata tarralla varustettua heijastinnauhaa kypärään, kypärässä heijastin pysyy kiinni ja poissa tieltä talvet ja kesät.

Kommentoi

Espresson valmistaminen

tammikuu 12, 2009 at 7:15 ap · Aihe: Espresso

Italialainen kahvi tarkoittaa espressoa. Cappucino, latte, americano, con panna, jne ovat espressosta valmistettuja kahveja, joihin lisätään maitoa, vettä, kermaa, siirappia, suklaata tai muita aineita. Espresson valmistaminen on kaiken italialaisen kahvinvalmistamisen perusta. Jos espresso on huonosti tehty, latte maistuu huonolta riippumatta maidonkaadolla tehdyistä efekteistä. Huonosti tehty maitovaahto puolestaan saa cappucinon maistumaan oudolta, mutta kunhan espresso on tehty oikein, kahvi on yleensä vielä nautittavissa.

Espresso valmistetaan espressojauheesta ja vedestä. Espressojauhe saadaan mielellään juuri jauhetuista, erityisesti espressoa varten paahdetuista kahvipavuista. Veden lämpötila on oltava 85-95 astetta ja se on valutettava espressojauheen läpi 9 barin paineella. Espresson valmistamiseen tarvitaan tavallisesti kahvikone vedenpaineen ja suodatuksen toimittamiseksi ja kahvimylly espressopapujen jauhamiseksi.

Aloitustilanteessa kahvikoneen on oltava lämmin ja paineistettu. Gruppo eli kahvikoneessa oleva kahva, jossa on suodatin kahvia varten, on myös lämmitettävä. Tavallisesti gruppoa pidetään kiinnitettynä paikalleen kahvikoneessa, jolloin se lämpiää koneen mukana. Kahvikuppeja varten on yleensä myös tila, usein kahvikoneen päällä, jossa niitä kannattaa säilyttää: jos espresso valutetaan kylmään kuppiin, ensimmäiset millilitrat kahvista muuttuvat kitkeriksi luovuttaessaan lämpöään kylmän kahvikupin pohjalla. Grupossa oleva suodatin on oltava puhdas ja kuiva. Tarvittaessa suodatin kannattaa pyyhkiä esimerkiksi paperisella käsipyyhkeellä.

Suodattimen päälle laitetaan espressojauhetta suodattimen koon mukaan. Yhden kupin valmistavalle suodattimelle sopiva annos on 7-10 grammaa, kaksipäiselle grupolle 12-18 grammaa. Suodattimissa on tavallisesti jonkinlainen merkki kohdassa, johon asti ne on sopivaa täyttää. Merkki on oikeassa kohdassa vasta sitten, kun kahvijauhe on tampattu. Jauhe tiivistetään suodattimeen tampperilla, joka on suodattimen halkaisijan kokoinen, tasapäinen puristin. Sopiva puristuspaine on 10-15 kiloa (fysiikan kannalta korrekti ilmaisu olisi kaiketi 100-150 Newtonia). Tamppauksen jälkeen suodattimen reunoilta pyyhitään ylimääräiset jauhehippuset pois ja gruppo kierretään tiiviisti kahvikoneeseen.

Grupon kiinnittämisen jälkeen espresson valuttaminen on aloitettava pian, sillä kahvikoneen yläsuodattimesta siirtyy kosteutta kahvijauheeseen, vaikka vesihanaa ei olisikaan avattu. Grupon alle asetetaan espressokuppi ja valutus käynnistetään. Oikea pituus valulle on 25 sekuntia, joskin erinäisistä seikoista riippuen loistavaan lopputulokseen voidaan toisinaan päästä myös lyhyemmillä tai pidemmillä ajoilla. Valun aikana nesteen kulkua gruposta espressokuppiin kannattaa tarkastella huolellisesti.

Valun jälkeen kahvi on valmista nautittavaksi. Ennen muita tehtäviä gruppo pitää vielä tyhjentää kahvijauheesta ja molemmat suodattimet on huuhdeltava.

Kommentoi

Battle Masters ja lisäosat

tammikuu 10, 2009 at 9:00 ip · Aihe: Specialist Games ·Avainsana(t): , ,

Battle Masters -kokeilut jatkuivat tänään kahdella pelillä. Sääntöjen selittämiseen uudelle vastustajalleni meni aikaa noin 3 minuuttia, mutta laatikkoon kasattujen miniatyyrien keräilyyn, maton levittämiseen ja sopivan pelitilan raivaamiseen meni aikaa viisi kertaa pidempään. Mittasin samalla pelialueen koon: 150 cm x 140 cm. Outoa, että matto ei ole neliö? Sillä ei nimittäin ole pelin kannalta mitään merkitystä, sillä heksat leikkaantuvat poikki samoista kohdista kaikkialla ja säännöt antavat ensimmäisen pelaajan valita minkä pelialueen reunan tahansa aloituspaikakseen.

Arvoimme joukot ja meikäläiselle lankesi jälleen imperiumin hyvyyttä suojelevat sotilaat. Ensimmäinen peli kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen imperiumin viimeinen jousimiesyksikkö päätti luovuttaa kaaosjoukkojen yli kymmenkertaisen ylivoiman edessä. Peli ratkesi pian ensikontaktin jälkeen: kaaosjoukkojen goblinit ja susiratsastajat ylisuorittivat ja murhasivat ilman muiden apua noin 25 % imperiumin joukoista. Kun imperiumin ainoa tykki tuhoutui misfiressä toisella laukaisukerralla, edes vasemman sivustan onnistunut ritarirynnäkkö ei riittänyt pelastamaan Sigmarin palvelijoita.

Battle Master ja lisäosat - imperiumin kenraali kompuroi eturintamassa

Battle Master ja lisäosat - imperiumin kenraali kompuroi eturintamassa

Toiseen peliin otimme mukaan lisäosat. Puntit tasottuivat siten, että kokonaisuudessaan kaaosjoukkoja oli lisäosien kanssa enää vain yksi yksikkö enemmän. Ilman lisäosia imperiumilla on 12 yksikköä ja kaaoksella 14. Imperiumin laajennusboksista löytyi kaivattu toinen tykki, yhtä kaivattu, täyden viiden pisteen voimakkuudella taisteleva, yksinään toimiva kenraali ja täydennyksiä jousi- ja hilparimiehiin. Kaaosta vahvennettiin kokonaisella neljällä beastmen -yksiköllä, kahdella ogrella ja raskaasti panssaroiduilla kaaosritareilla.

Lisäjoukkoja katsellessamme tuntui, että pelialue käy väistämättä liian pieneksi, mutta käytännössä joukot mahtuivat kummallekin puolelle varsin hyvin. Itse pelissä joukot eivät myöskään turhaan seisoskelleet toistensa tiellä, vaan peli oli lisäosien kanssa aivan yhtä sujuvaa kuin pelkällä peruslaatikollakin.

Imperiumin mahti joutui kaaoksen edessä jälleen tappiolle. Asetin taistelualueen osioille selkeät tavoitteet: oikealla olivat kummatkin tykit ja niitä suojelemassa olevat hilparimiehet, vasemmalla kevyt ratsuväki ja pitkäjousimiehet ja keskellä kenraali raskaine ritareineen. Myös kaaos keskitti joukkojaan roolin mukaan: kaaosarmeijan vasemmassa laidassa olivat kaikki örkit, goblinit ja susiratsastajat ja oikeassa laidassa tulivat kaaosritarit. Ogret seikkailivat taistelutantereella missä kukin. Pelin aikana onnistuin kolmesti tuhoamaan vihernahkoja tykillä, joka korvasi hienosti edellisen pelin epäonnistumiset. Lopulta kuitenkin ogret ja kaaosritarit tyhjensivät pöydänpuolikkaani yksikkö toisensa jälkeen ja korttipakan loppuessa ensimmäisen kerran imperiumin joukoista jäljellä oli enää tykit ja yksi hilparimiesyksikkö.

Kommentoi

Espressokoneen käyttö

tammikuu 10, 2009 at 8:21 ip · Aihe: Espresso ·Avainsana(t):

Italialaisen kahvin valmistamiseen hankitun espressolaitteen käyttäminen vaatii opettelua koneen mallin mukaisesti. Täysin automaattinen laite tarvitsee vain vettä, sähköä ja jauhetta. Tällainen kone tuottaa tavallisesti huonomman tuloksen kuin edes välttävästi oikean espressokoneen käyttöä harjoitteleva ensikäyttäjä. Jos surkea “espresso” miellyttää, täysautomaattisen espressokoneen omistaja voi olla varma ainakin siitä, että jokainen laitteen valmistama kuppi on samanlainen. Muunlaisten koneiden käyttäjät joutuvat yrityksen ja erehdyksen tuoman kokemuksen kautta varmistamaan valmistamiensa kahvien laadun kuppi kerrallaan.

Sekä koti- että ammattikäytössä olevan espressokoneen käyttämisessä tärkeintä on pitää laite puhtaana. Gruppoa on liotettava valkaisu- tai muussa puhdistusaineessa säännöllisesti, suodatin huuhdellaan jokaisen kahvikupin jälkeen ja itse laitteessa kiinni oleva yläsuodatin puhdistetaan ainakin kerran päivässä, jos laitetta on sinä päivänä käytetty. Yläsihti ja siihen liittyvät putket huuhdellaan puhdistusaineella säännöllisesti. Gruppokahvan ja kahvikoneen välissä oleva tiiviste tarkistetaan puolivuosittain ja vaihdetaan tarvittaessa. Maitopilli on ehdottomasti pyyhittävä vedellä kastellulla rätillä jokaisen vaahdotuskerran jälkeen ja puhdistus on oltava erityisen huolellinen, jos maitopillillä on valmistettu jotain muuta kuin maitovaahtoa, esimerkiksi kaakaota. Pillin päähän ja pillin suodattimen liitoksiin palaneet liat poistetaan keittämällä pillillä vettä. Pilliä tai sen osia ei saa puhdistaa raaputtamalla!

Baristan tehtävä espressokoneen käytössä on grupon täyttäminen oikein ja valun pituuden säätäminen sopivaksi. Gruppo täytetään laittamalla siihen suodattimen kokoon sopiva määrä oikein jauhettua espressokahvia, tamppaamalla se tiiviiksi ja huolehtimalla siitä, että grupon espressokoneeseen kiinnittävissä osissa ei ole kahvijauhetta tai muuta likaa. Suodatuksen pituus on oltava noin 25 sekuntia, tarkalleen oikea pituus saadaan tarkastelemalla valun muotoa ja valmiin kahvin makua.

Kun espresso on valunut kuppiin, kahvi viedään nautittavaksi ja barista suorittaa välittömästi grupon tyhjentämisen kahvinpuruista. Kahvijauhe irtoaa suodattimesta yhtenäisenä kakkuna, joka lyödään kumilla vuoratulla reunalla varustettuun roska-astiaan, niin sanottuun knock-boxiin. Suodatin huuhdellaan vedellä, mutta kahvikoneessa kiinni oleva yläsuodatin tulee myös huuhdella. Paras tapa on laskea vettä kahvikoneen läpi kuten espressoa valmistettaessa, mutta pitää gruppoa kädessä. Yläsuodattimesta valuva vesinoro puhdistaa sekä yläsuodattimen että grupossa olevan suodattimen.

Vielä yksi neuvo, joka kannattaa pitää mielessä varsinkin jos kahvikone on tuotantokäytössä: gruppokahvan alapuolella oleva ritilä kannattaa aika ajoin pyyhkäistä puhtaaksi kahvitahroista. Likaisesta ritilästä siirtyy kahvia ja kahvipuruja kahvikuppien pohjiin, joka näyttää huonolta tarjoiltaessa.

Kommentoi

Espressokoneen valinta

tammikuu 9, 2009 at 2:43 ip · Aihe: Espresso ·Avainsana(t): , ,

Kunnollisen italialaisen kahvin valmistamisessa on monta tärkeää tekijää. Yksi näistä on kahvikoneen valinta. Espressosta puhuttaessa kahvikoneen pitää olla nimenomaan espresson valmistamiseen tarkoitettu laite. Oikeasta espressokoneesta voi valmistaa vain ja ainoastaan espressoa, lisää tästä myöhemmin.

Tavallinen tapa italiassa ja muualla kahvin valmistamiseen on käyttää niin sanottua mutteripannua. Mutteripannusta ei tule espressoa, mutta sillä saa kuitenkin aikaan varsin hyvää kahvia. Suosion selittää mutteripannun hankintahinta, joka on sekä Suomessa että Italiassa noin 20 euroa. Varsinaiset espressokoneet voivat maksaa 10-, 20- tai 30-kertaisen hinnan mutteripannuun verrattuna. Tässä jutussa keskitytään kuitenkin nimenomaan espressoa valmistaviin kahvikoneisiin, lisää juttua mutteripannusta tulossa myöhemmin.

Espressokone on laite, johon syötetään vettä ja jauhettua kahvipapua, sekä yleensä myös sähköä, ja joka palauttaa annoksen espressokahvia. Joissain malleissa on myös kahvimylly, jolla espressopavut voi jauhaa kahvin valmistamista varten. Tavallisesti kahvimylly on kuitenkin erillinen laite.

Gruppo on espressolaitteesta irroitettava kahva, jonka toisessa päässä on metallinen suodatin. Jauhettu kahvi asetetaan suodattimen päälle. Niin sanottuja espressonappeja käyttävässä koneessa kahvi on valmiiksi jauhettuna teepussin tapaisessa paketissa ja nappi asetetaan gruppoon. Normaalisti kahvijauhe on kuitenkin irtotavaraa, joka pakataan gruppoon käsin.

Kahva kiinnitetään kahvikoneeseen ja kahvin valmistus käynnistetään, jolloin kahvikone puristaa veden grupossa olevan suodattimen läpi alapuolelle asetettuun espressokuppiin. Puristus tapahtuu 9 barin paineella, koska 9 baria paine, jossa kahvista irtoaa crema parhaiten. Kovemmalla paineella ei ole positiivista vaikutusta lopputulokseen ja kevyemmällä paineella kahvin maku jää saavuttamatta. Veden lämpötila on oltava 85 ja 95 asteen välissä.

Kahvin valuminen kuppiin pitää tapahtua sopivalla nopeudella. Liian nopeasti valunut espresso maistuu vetiseltä, liian pitkään valunut maistuu palaneelta. Kahvikoneelta vaaditaan siis paljon asioita ja lisäksi sen käytön olisi suotavaa olla helppoa. Koska kyseessä on kuumuutta ja kovaa painetta kehittävä laite, on syytä olla kiinnostunut laitteen toimintavarmuudesta.

Tosiharrastajan laite on yksinkertainen, mekaaninen sylinteri, johon lisätään keitettyä vettä. Kehittyneempi versio sisältää vedenlämmittimen, joten pelkkä veden (tai vesijohtoliitännän) lisääminen riittää. Paine luodaan isolla vivulla, jonka vieressä on painemittari. Barista käyttää omaa lihasvoimaansa sopivan paineen aikaansaamiseksi ja seuraa prosessia espresson valumismuodosta ja painemittarista.

Ammattilainen käyttää kahvikonetta, joka sekä lämmittää veden että luo oikean paineen. Espresso valutetaan nappia painamalla ja itse koneesta barista säätää vain valumisajan. Joissain koneissa valumisaikoja voi ohjelmoida laitteeseen valmiiksi, toisissa valumisaika kontrolloidaan jokaista kuppia varten erikseen. Tällaiset kahvikoneet painavat yleensä kymmeniä kiloja, niissä voi olla 1-4 gruppoa ja niiden asentamisessa tarvitaan sekä putki- että sähkömiestä. Hintaa on tuhannesta eurosta kymmeniintuhansiin.

Kotikäyttöön sopivat espressokoneet ovat kevennettyjä versioita ammattikäyttöön tarkotetuista kahvikoneista. Laitteella saattaa olla painoa edelleen kymmeniä kiloja, toisinaan painoa voi olla vähemmänkin. Valmistusmateriaali on mielellään metalli. Keitin huolehtii lämpötilan ja paineen keräämisestä ja kahvin valmistajan hoidettavaksi jää grupon täyttäminen ja valumisajan säätäminen.

Halpahallimalli on muovista valmistettu vekotin, jossa on voi olla viisari esimerkiksi espressoa, cappucinoa, lattea ja cioccolatea varten. Laitteeseen lisätään vettä ja pussitavarana saatavaa jauhetta, joka sisältää kahvin tai kaakaon tapaisia aineita.

Espressokeittimen hankkimista kotiin kannattaa harkita vakavasti. Kunnollinen, kotikäyttöön sopiva espressokone maksaa 300-1000 euroa. Laitteella voi valmistaa yhden tai kaksi kupillista kahvia kerrallaan ja espresson luonteesta johtuen juoma on syytä nauttia saman tien. Niinpä esimerkiksi 10-henkiselle vierasseurueelle joutuu valmistamaan kahvin 5-10 kertaa ja ensimmäisenä kahvinsa saanut on jo juonut sen, kun viimeinen ei ole vielä kahvikuppia nähnytkään. Koska laite tarvitsee korkean paineen ja lämpötilan, se on kytkettävä päälle 5-30 minuuttia ennen ensimmäisen kahvikupillisen valmistamista. Kiireisen aamukahvin valmistamiseen kylmäkäynnistetty espressokone on huono valinta.

Espresson makuun päässyt ei välitä edellä mainituista vaikeuksista, vaan hankkii koneen vaivasta ja hinnasta riippumatta. Todellinen asiantuntija käy nauttimassa päivittäisen espressonsa asianmukaisessa kahvilassa.

Kommentoi

Mikä on espresso?

tammikuu 9, 2009 at 2:02 ip · Aihe: Espresso ·Avainsana(t): ,

Italialainen kahvi on maailmankuulua. Italialaisia kahviloita voi odottaa näkevänsä kaikissa suuremmissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Mikä idea italialaisessa kahvissa on? Mikä on espresso? Miksi kahvinjuojan kannattaa olla siitä kiinnostunut?

Espresso kehitettiin Pohjois-Italiassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Kyseessä on menetelmä, millä jauhetusta kahvipavusta valmisestaan juotavaa nestettä. Ideana on vaikuttaa veden valumiseen kahvijauheen läpi siten, että vedenpaine, virtaus ja lämpötila ovat parhaassa mahdollisessa suhteessa maukkaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Espresson valmistamiseen tarvittava paine on niin suuri, että tyydyttävään lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan eristyisiä laitteita, joita kutsutaan muun muassa espressokeittimiksi, kahvikoneiksi tai hämäävästi cappucinokeittimiksi.

Espresson valmistamiseen tarvitaan myös oikealla tavalla paahdettua kahvia. Espressokahvi myydään yleensä papuna, koska espresson juoja on tavallisesti kiinnostunut kahvinsa mausta ja niinollen osaa arvostaa vastajauhetun kahvin makua. Jauhamiseen tarvitsee kahvimyllyn, joka on halvimmissa laitteissa osana kahvikonetta. Kunnollinen kahvimylly voi kuitenkin olla hinnaltaan arvokkaampi kuin itse kahvikone ja tavallisesti kaikki vaivan arvoiset kokoonpanot kahvin valmistamiseksi sisältävät kahvikoneen ja kahvimyllyn erillisinä laitteina. Kahvimyllyyn kannattaa panostaa, sillä laadukas mylly tekee tasaista jauhantaa ja kestää toimintakuntoisena normaalisti paljon kahvikonetta pidempään. Lisäksi hyvä kahvimylly helpottaa itse kahvin valmistamista, sillä jauhamisen karkeutta joudutaan usein säätämään jopa saman päivän sisällä hyvän lopputuloksen saamiseksi. Karkeuden säätäminen voi olla vaikeaa heppoisemmissa laitteissa ja saattaa puuttua kokonaan esimerkiksi halvasta kahvikone+mylly-yhdistelmästä.

Suomessa on muutamia kahvipaahtamoja. Oikealla tavalla säilytetty kahvipapu säilyy pussitettuna vuosia, mutta kuukauden sisällä paahdettu kahvi sisältää jäljittelemättömän maun, jota kannattaa kokeilla. Kotimainen kahvipaahtamo, joka myy espressopapua, on ainakin tamperelainen Mokkamestarit.

Miksi espresso sitten on niin erikoista? Espressoa varten paahdettu kahvipapu on paahtoasteeltaan erittäin tummaa, joka on vaaleaan paahtoon verrattuna terveellisempää ja rasittaa vähemmän vatsaa. Henkilö, joka saa Suomessa tavanomaisella tavalla valmisestusta kahvista vatsavaivoja, saattaa vaivatta sietää tummasta espressopavusta valmistettua kahvia. Oikea espresso sisältää runsaan kerroksen niin sanottua cremaa, joka on kerros valmiin kahvin pinnalla kelluvaa, vaaleaa vaahtoa. Crema sisältää kahvin parhaan maun ja muodostuu kasviöljyistä, proteiineista ja sokereista. Crema säilyy muodossaan vain hetken kahvin valmistamisesta, missä tulee ilmi koko espressokahvin alkuperäinen idea: kahvi valmistetaan oikealla tavalla, oikealla nopeudella, jotta kahvipavun parhaat maut saadaan esiin, jonka jälkeen juoma nautitaan välittömästi.

Kommentoi

Battle Masters koeajossa

tammikuu 5, 2009 at 3:40 ip · Aihe: Specialist Games ·Avainsana(t): , ,

Battle Masters -lisäosa

Battle Masters -lisäosa

MB Gamesin nykyinen omistaja on peli- ja lelualan jättiläinen Hasbro, joka auliisti jakaa Battle Mastersin englanninkielistä sääntökirjaa verkkosivuillaan. Tutulla kielellä kirjoitettuna säännöt ovat mukavampia seurata ja niinpä pääsimme kaverini kanssa kokeilemaan peliä eräänä sunnuntaipäivänä.

Pelimatto on valtavan kokoinen. Iso keittiön pöytämme ei ollut tarpeeksi suuri sille, vaan jouduimme levittämään kartan lattialle. Arvoimme armeijat ja kaverini lähti hyökkäämään kaaosjoukoilla.

Peli on todella yksinkertainen ja perustuu lähes pelkästään onneen. Korttipakasta nostetaan kortti, joka määrittää, mikä tai mitkä joukot voivat liikkua ja/tai hyökätä. Myös toiminnan suorittava osapuoli on kortista kiinni, joten kaaospelaaja voi onnistua saada kymmenen vuoroa peräkkäin imperiumin jousimiesten tönöttäessä paikoillaan.

Battle Masters on todella vaikuttavan näköinen peli. Pelilauta on todella suuri ja 28-mm (1/72) miniatyyrit näyttävät isoilta ja niitä on paljon. Koska miniatyyrit on liimattu alustoihin, joissa on 1-6 sotilasta kussakin, joukkojen liikuttaminen on äärimmäisen helppoa. Kartassa on heksat, joissa joukot liikkuvat 1-2 askelta kerrallaan, joten edes monista miniatyyripeleistä tuttua mittaamista ei tarvita. Peli siis etenee nopeasti.

Pelkkään onneen ei kuitenkaan tarvitse luottaa. Taistelussa hyökkäävällä osapuolella on pieni etu, mutta puolustavallakin pelillä on mahdollisuutensa. Kuten yleensä modernia aikaa edeltävillä peleillä, tässäkin pelissä joukkojen asettelu on kaiken A ja O ja itse taistelun sattuessa lopputulokseen ei voi paljoakaan vaikuttaa. Onnen merkitys siis pienenee, kun pelin kulusta pääsee jyvälle. Pelin hauska jippo on kummankin puolen erikoisyksikkö, kaaoksen ogre ja imperiumin tykki, jotka tuovat pelin kulkuun mukavaa vaihtelua.

Battle Masters muistuttaa 15 vuotta uudempaa, erinomaista Memoir ‘44 -peliä. BM on yksinkertaisempi, antaa vähemmän mahdollisuuksia taktikointiin eikä sisällä verratonta Overlord-pelimuotoa, mutta on näyttävämpi ja nopeampi. Battle Masters sopisi mainiosti välipeliksi turnajaistapahtumaan, lan-partyille tai messunäyttämölle.

Kommentoi

Ensituntuma Gut Magiciin

tammikuu 5, 2009 at 3:19 ip · Aihe: WHFB ·Avainsana(t): , ,

Jatkoa turnaukselle seurasi, kun otimme jälkipelit kaverin kanssa käyttäen samaa turnauslistaa. Ogret hävisivät suvereenisti 15-5 puolen joukoista juostessa kaaossotureiden listalla pelaavaa Ulricin kulttiarmeijaa karkuun.

1500 pisteen peli Ogreilla tarjosi mahdollisuuden käyttää Gut Magicia ensimmäisen kerran. Omalaatuisen magian sääntöjä jouduimme hieman ihmettelemään, mutta yksi butcherini osoittautui listan tärkeimmäksi taistelijaksi. Gut Magicilla pystyi regeneroimaan haavoja ja vahvistamaan omia joukkoja. Vastassa oli vampyyriarmeija, jossa wightit olivat haavoittuvia vain magialle. Vastustajani suojeli wighteja kaikin voimin, joten omat buffitaiat saivat mennä läpi melkein läpi pelin.

Iron guts ogre

Iron Guts

Omaksi vahingokseni loukutin butcherini loputtomaan taisteluun zombielaumaa vastaan. Muu armeija liikkui huonosti, eikä päässyt tekemään ratkaisevaa iskua vampyyreihin. Pelkillä ogre clubeilla varustettu, kolmen bullsin ryhmä tuhosi joukkueellisen raskaasti panssaroituja ritareita. Lopulta pelin keskustaan kasautunut käsikähmä päättyi kuitenkin ogrejen kannalta likaisesti. Bruiser iron gutseineen pääsi hyökkäysetäisyydelle vasta toiseksi viimeisellä vuorolla, mutta suoritti epäonnistuneen rynnäkön. Samaan aikaan iron gutsit pakenivat linjasta luurankoryhmä perässään, joka sattui osumaan juuri keskelle takalinjaa pysähtyneeseen bruiseriin. Johtoryhmä epäonnistui lähitaistelussa ja tuli luksujen yliajamaksi. Bruiser kuoli pääsemättä lyömään ketään ja peli oli menetetty.

Gut Magic ja myös butcher jo itsessään ovat painavat (kirjaimellisesti) syyt ottaa armeijaan useampi butcheri. Tästä lähin kyse on vain siitä, kuinka monta teurastajaa kehtaa ottaa, nerf nerf!

Kommentoi