Olen monesti pohtinut, miten Games Workshop on päässyt nykyiseen asemaansa. Kukaan ei voi kiistää GW:n asemaa maailman suurimpana miniatyyrien kaupittelijana. Kuitenkin kritiikkiä riittää: hinnat ovat kalliit, pelimekaniikoissa on puutteita ja markkinointi on suunnattu varhaisnuorille, vaikka suurin osa harrastajista lienee aikuisia.
Miksi GW sitten pysyy pinnalla? Vaihtoehtoja kuitenkin on, vai onko niitä?
Miten GW on saavuttanut asemansa liiketaloudellisesti? Wikipedian artikkelin perusteella näyttäisi siltä, että eräs merkittävä tekijä yhtiön menestykseen on ollut oikeiden lisenssien haaliminen ja hyödyntäminen. Tämähän pitää paikkansa nykyäänkin, ainakin niin kauan kuin LotR-tuotteet pysyvät kaupoissa. Lisenssien hankkiminen toimii toisinkin päin: Joseph Goodman, eräs roolipelibisneksen tekijöistä kertoo GW:n ostaneen itselleen Dungeons & Dragons miniatyyrien yksinoikeudet 80-luvulla ja käyttäneen oikeuttaan siihen, ettei kukaan valmista D&D-figuja, GW mukaan lukien. Tällä tempulla GW sai markkinoille tilaa Warhammer Fantasy -figuille ja muille omille tuotteilleen.
Entä White Dwarf sitten? 80-luvun lehdet, joita olen nähnyt, ovat aivan eri maailmasta kuin White Dwarf nykyään. Vanhat lehdet olivat täynnä uutisia, artikkeleita, arvosteluja, kolumneja ja harrastevinkkejä. Aiheena olivat GW:n omien tuotteiden lisäksi muutkin miniatyyri- ja roolipelituotteet. Tosin uutisointi esimerkiksi Dungeons & Dragons -tuotteista toi pennyä GW:n omaan pussiin, sillä 80-luvun alussa GW oli TSR:n (D&D:n silloinen julkaisija) ainoa maahantuoja. Silti, lehdet olivat sisällöltään houkuttelevia. Ja olisipa White Dwarf edelleenkin sellainen, vaikka kertoisikin vain GW:n omista tuotteista! Mutta ei. WD:t ovat raakoja mainoslehtisiä, joista toisin kuin mainoksista yleensä käyttäjä joutuu maksamaan. En sano tätä pahalla sinänsä, si
llä tykkään selailla uusia WDitä ja joskus ostankin numeron tai pari. Uudet WD:t ovat kiinnostavia siinä kuin mikä tahansa esite, joka kertoo itselle tärkeästä tuotteesta. Vanhoihin numeroihin verrattuna niistä kuitenkin puuttuu jotain: kolumnit, harrastuksen trendien seuraaminen, lukijoiden omat kommentit, ruohonjuuritason artikkelit. Sen sijaan saat sivukaupalla kokosivun mainoksia ja vain muutaman toimitetun artikkelin. Koko lehti on mauton, hajuton, väritön – pelkkää tasaista aivopesua teini-iän alkuvaiheessa olevien lukijapoikien harrastukseen koukuttamiseksi taidokkaasti tuotettua massaa. Silti lehti myy! Mitä ihmettä?
Uskon, että menestyksen syynä on GW:n poikkeuksellinen onni (tai todella kova työ) onnistua raivaamaan itselleen elintilaa kaikkien muiden toimijoiden kustannuksella. Usein harrastajilta kuultu suurin kritiikki on hintojen jatkuva nousu: Wikipedian artikkelissa esimerkkinä mainitaan Goblin Fanaticin hinta, joka on noussut olemassaolonsa aikana noin 550 prosenttia. Kuitenkin seuraavaksi artikkeli totetaa muovifigujen hinnan pudonneen halventuneiden valmistuskustannusten takia. Oma mielipiteeni on, että figujen hinnanmuutoksilla on vähän merkitystä GW:n tulojen kannalta, figuilla on sama kate hinnasta riippumatta ja kustannusten muutos tulee valmistuskuluista ja normaalista, kaikkeen talouteen vaikuttavasta hintojen jatkuvasta noususta.
Games Workshop saa juhlia vuonna 2010 35-vuotispäiviään. Kunnioitettava ikä mille tahansa yritykselle!
